– Mun rintani on niin raskas ja synkeä niin mun syön –
oi äiti, en yksin tohdi ma jäädä kanssa yön.
“On päivä jo laskenut ammoin ja hiipinyt hiljaisuus,
oi nukkuos poikani nuori, taas huomenna työ on uus.”
– Älä lähde äitini vielä, sa kuuletko ääntä yön?
Se kutsuu, se käskee, se uhkaa – niin synkkä on lapses syön.
“Oi nukkuos poikani nuori, se on laulua lahden vain,
se untas tuutia tahtoo kuin, muistatko, muinoin ain.”
– Älä lähde äitini vielä, sa näätkö silmiä yön?
Ne etsii, ne väijyy, ne vaanii – niin synkkä on lapses syön.
“Oi nukkuos poikani nuori, ne on tähtiä taivahan,
ne luonas valvoa tahtoo kuin entis-aikahan.”
– Älä lähde äitini armas, kas tuossa on koura jo yön!
Se poikas temmata tahtoo – niin synkkä on lapses syön.
“Oi nukkuos poikani nuori, se hongan on oksa vaan,
mi ulkoa kurkistaapi taas leikkikumppaniaan.”
– Niin kaikk’ oli ennen ehkä, kun puhdas oli mun syön –
oi äiti, äiti, äiti, miks heitit mun helmahan yön?
Eino Leino