Keveät pilvet uivat
ylitse saaren sen.
Nurmella lempeällä
nukkuu ihminen.
Kaukana pauhaa meri,
mahtava, armoton —
joka sen ihmisen otti,
jonka oma se on.
Pieni ihminen itki,
purren hampaitaan.
Soutaen murtuvin sormin
suoraan kuolemaan.
Hyvä Jumala silloin
armahti vajoavaa.
Kantoi sylissänsä
saarelle vetten taa.
Keveinä saaren yli
pilvet liukua saa.
Uskollisesti pursi
rannalla odottaa.
Saima Harmaja