Kevät on, on syntymis-aika. Syvällä maassa
tuhat siementä sykkii voimaa uhmaavaa.
Mikä nälkä ja pakko vankilan seinän murtaa?
Tuhat kiihkeää silmua kuoresta ponnahtaa.
Oi kauhua! Pimeys vieressä, yllä ja alla.
Mitä tehdä? Ylt’ympäri multaa ahdistavaa.
Yön seinän ken rikkoa vois käsin nuorin ja hennoin?
Tuhat kalpeaa silmua multaan uupua saa –
Ei! Jostakin virtaa salainen voima ja kutsu.
Se on rakkaus itse. Se voittaa vallat maan.
Ylöspäin! Apu, täyttymys siellä on jossain.
Tuhat itua vavisten syöksyy haudastaan –
Saima Harmaja