Nyt varjo vain
on edessäni elon matka.
Ja takanain
on tuskan tie, se jot’ en jatka.
Mun takanain
on kevät alla julman kirren.
Sen elää sain,
sain kynnykselle suvivirren.
Sen mukanaan
vei käsi kallis, kylmentyvä.
Nyt suven maan
nään sydämessä hauta syvä.
10.4.1936
Saima Harmaja