Kovinta ei särkemäsi sana,
kipeintä ei kuolo hellyytes.
Mutta polttavana ongelmana
painaa yhä
paha teko hyvän sydämes.
Kivussa ei ollut tuska suurin,
kun mua löit, sun suojaas janoovaa.
Siksi vielä järkyn sydänjuurin,
kun löit naista
sairasta, mi itki vainajaa.
Saima Harmaja