Etäällä jossain, yössä sateisessa
pois luotani sa kuljet, läheinen.
Mut huulillani tulta huulien
mun on niin lämmin kadun solistessa,
kuin vasten sydäntäni sykkivää
yhäti lepäis rakastettu pää.
Oi, älä lähde! Huoneessani tässä
on vielä kevät. Sade hyrskyää
ja ruusut puhkeavat pimeässä,
ja satakieli laulaa. Minuun jää!
Jää povelleni, jossa aaltoo meri,
ja raskas pääsi siihen vaipuen
tuo rauhan, josta uneksinut en.
Vereeni sykkii valtimoistaan veri,
poveeni sisimpäsi kumpuaa.
Elämän alkulähteet liikkuu siellä,
merellä keinut, tiettömällä tiellä
ikuiset hyrskyt sua kuljettaa.
Niin hukuttakoon pyörre Kohtalon,
niin syvin hyöky syösköön päämme yli!
Sun sylissäs on loputtoman syli.
Olevan sydän sydämesi on.
Saima Harmaja