Lie unta, että vielä äsken itkin
ja suvi suonissani juossut ei.
Hän tullut on, ken viikoin tuskan-pitkin
pois sydänkesän kaiken loiston vei.
Taas puhkee ruusut väreihinsä kuumiin,
kuin sylistäni puhjenneet ne ois,
vyö hieno, tulinen kuin kiertyy uumiin:
sun kätes, jota torjuta ei pois!
Saima Harmaja