Luona lamppuni lämpöisen
kuluu hetkien kulta.
Vielä pimeys ahmaisten
ei sua ottanut multa.
Sadun puutarhan aukaiset.
Sinne kahden me jäämme.
Ruusut kukkivat tuliset
hetken ympäri päämme.
Kuule: ruoskien ikkunaa
viuhuu lumiset siimat.
Meren aavalta raivoaa
sydäntalviset viimat.
Vasten yötä ja pimeää
täytyy lähteä miehen.
Valo ikkunaan häilähtää
vielä hetkeksi tiehen.
Luona lamppuni viipyen
sitten muuta en tiedä:
näen myrskyssä poikasen,
käyvän kuilujen viedä.
Saima Harmaja