Aamu nousee. Varjot kalpenee.
Hämyn halki valo vapisee.
Aamu nousee. Usvin haihtuvin
vaipuu öistä pisin, hirmuisin.
Yli kuilun rusko leviää,
varjot väistyy, ensi säteet jää.
Jumalani! Läpi pimeän
johdit askeleeni nääntyvän.
Kauhun hetkin mittaamattomin
vierelläni seisoit, mahtavin.
Kätes ihmeellinen kädessäin
henkes voiman hengessäni näin.
Tuskan maassa et mua jättänyt.
Älä lähde, älä hylkää nyt!
Aamu nousee. Hämy hälvenee.
Kaikki, mihin kosken, hymyilee.
Yli maani rusko leviää,
varjot väistyy – Sinä, sinä jää!
Saima Harmaja